Tunnetiloja heti ekaksi selvittelen tähän alkuun. 
Se tunne kun haluan muuttua, haluan meikata enemmän, värjätä mustat hiukset, käyttää mustia vaatteita, olla 5kg alipainoinen ja todella lihaksikas. 
Se tunne kun haluan rakastua, haluan jonkun jolle kertoa kaiken,  mutta tiedän etten saa sellaista varmaan vuoteen jollen vuosiin. 

Olen menettänyt sen ainoan jota rakastin.
Nyt se on poissa, mä oon yksin tässä.
Liikaa kaipaan sitä, pelkään tulevaisuutta.
rakastin sua, rakastan sua, tule takaisin.

Okei tuo oli vain alkua, mutta haluisin selventää teille pari seikkaa. Lopetan kirjakielen käytön nyt se häiritsee. kirjotin kirjakieltä, koska en tiedä :D mutta pääasiaani siis nyt:
te kaikki luulette varmasti, että oon surullinen ja yksinäinen, suoraan sanoen forever alone.
en oo ihan, mulla on paljon kavereita ja hymyilen aina, vaikka oisin päättäny, että tänää näytän
ihmisille, että oon oikeesti surullinen, mut silti en koskaan pysty olla hymyilemättä, vaikka ei
hymyilyttäis. on mulla myös ex poikaystäviä ja ex säätöjä, mutta ei ole toiminut ei..