Moikka. Ajattelin perustaa blogin ja jakaa elämäni muille ihmisille anonyyminä. Eli siis blogin kuvauksessa lukee tietoja, en jaksa kaikkia tässä selittää uudestaan, mutta pari asiaa vielä haluan toistaa en paljasta tietojani. Minulla on pieni perhe, jota en välttämättä rakasta tarpeeksi. Rakastan siskoani todella todella paljon, mutta pelkään häntä välillä paljon ja pelkään, että hän tekee itselleen jotain. Pelkään itseäni, pelkään olla kotona yksin. Voitte pitää minua hulluna, ette ole ainoita minäkin välillä ajattelen, että olisin hullu, mutta tosiasiassa minä en ole hullu. Minä vain pelkään asioita, teen virheitä, ihan niinkuin kaikki muutkin ihmiset. Tiedän etten ole täydellinen, eikä minusta koskaan sellaista voisi tullakkaan. Pidän ulkonäköäni ihan normaalina, en mitenkään erikoisen kauniina. Voisin laihuttaa jonkun 10 kiloa, vaikka olenkin ihan normaali painoinen, mutta silti haluaisin olla ihanan laiha, mutta minä olen jytky, lihaksikas, jaksan kantaa painavia tavaroita. Luonteeni on ihan menevä, mutta olen aina ajatellut että voisin muuttaa sitä hieman, rauhallisemmaksi ja hiljaisemmaksi. Olen rakastunut erääseen ystävääni, hän ajattelee, että olen vain hieman ihastunut, mutta sisimmässäni olen rakastunut. Kerron hänelle kaiken, mutta en usko, että hän minulle, tai sitten jätkien elämässä ei vaan tapahdu paljon. Paljastan itsestäni silti nyt viimein pari asiaa, olen tyttö, en ole aikuinen, minulla menee vielä vuosia, että täytän 18 vuotta.  En polta, vaikka olen polttanut joskus, mutta silloinkin poskeen, joskus isossa ärsytyksessä henkeen. Jotkut ajattelevat, että se on tupkan tuhlausta, mutta minä olen sitä mieltä, että jokainen tekee mitä haluaa ja miten haluaa, mutta en tietenkään tykkää esim jos ystäväni polttavat tai siskoni polttaa? Sanon heille asiasta, mutta en valita jatkuvasti ja kiellä heitä tekemästä sitä. En juo, vaikka olen välillä juonut, en ole absolutisti, mutta en minä mitään kännejä halua joka viikko vetää, enkä edes kerran kuussa. Kerran vuodessa olisi ihana olla ihan humalassa, mutta en halua. En halua sortua väärille reiteille, haluan elää elämääni, vaikka olen huono koulussa, mutta se liittyy siihen, että perhe asiani menevät päin mäntyjä metsiä. Lopetan tämän kirjoituksen nyt. Voisin joskus tehdä videopostauksen, mutta en tietenkään näyttäisi naamaani, vaan osottaisin, vaikka puskaa ulkona. Voin tehdä kysymyspostauksenkin, mutta vasta vähän ajan kuluttua. Ajattelette varmaan, että olen omissa oloissani viettävä teini, mutta en vietän aikaani ulkona kavereiden seurassa ja olen ihan normaali teini, nauran kun naurattaa, hymyilen kun hymyilyttää ja teen asioita hetken mielijohteesta :D! kiitosmoi.